Kirjavuosi 2025
Katsauksessa on mukana vuoden kolme parasta tietokuvakirjaa, tekoälyä käsittelevät kirjat, sekä lähdemerkkausosio jossa käsitellään myös Tatu ja Patu -kirjojen uusintapainoksia.
Omat osionsa saavat suuret ja perinteiset käännöstietokirjat sekä kirjat jotka lähestyvät tietoa pienesti ja kevyesti. Jälkimmäisessä mukana on aktiivisin kotimainen tietokirjasarja Tietopalat (WSOY). Järjestyksessä viimeinen osio pohtii tietokuvakirjan ja tietoromaanin yhdistelmää, Kariston uutta kirjasarjaa Futistähdet. Kirjat sopivat hyvin heille joille lukeminen on haasteellista tai harvinaista.
Koonti perustuu esitykseeni Tampereen Kirjakutsuilla 22.1.2026. Kirjakutsujen sivuilta löytyy tallenne koko esityksestäni samoin kuin kirjalista.
Top-3 tietokuvakirjat
Kirjassa on mielenkiintoinen journalistinen ote, ja se puhuttelee varmasti monenikäisiä. Tietokuvitus on hyvin realistista, ja osan tietokuvituskokonaisuuksista voisi kuvitella näkevänsä aikakauslehdessä.
Kaija! Säveltäjä Kaija Saariahon värit, varjot ja valot (Leena Virtanen & kuv. Sanna Pelliccioni. Teos) on Suomen Supernaisia -sarjan seitsemäs osa. Kaikenikäisille sopiva kirja on yksi sarjan onnistuneimmista, ja esimerkiksi sitaatteja käytetään vähemmän kuin muissa osissa.
Pelliccionin ilmava ja ilmaisurikas kuvitus sopii erityisen hyvin tähän aiheeseen, tuomaan Saariahon vaikeana pidettyä musiikkia mukaan kuviin. Saariahon kuolemasta on niin lyhyt aika, että tässäkin kirjassa käsitellään lähihistoriaa.
Venni ja Lyly: Ruokatutkijat (kuv. Eveliina Netti & kirj. Anni Pyykkö, Lasten keskus) yhdistää onnistuneesti monta asiaa: tarinan, tiedon, infografiikkakokonaisuudet sekä tuhdin taustatietopaketin, josta löytyy lähdetietojen lisäksi mm. ravintosuositukset pähkinänkuoressa.
Kirja on visuaalisesti monipuolinen, ja siinä luotetaan hienosti kuvaan tiedonvälittäjänä. Kuvitustyyli on maukas ja hurmaava.
Ajankohtaiset aiheet: Tekoäly
Mitä on tekoäly? (Rose Hall, Rachel Firth, kuv. Hylton Walburton & suom. Mika Siimes. Otava) on näistä selkeästi vanhimmalle kohderyhmälle suunnattu. Kirja ei kaihda vakaviakaan aiheita, vaan käsittelee tappajarobotteja, singulariteettia ja syväväärennöksiä siinä missä hermoverkkoja ja työn tulevaisuutta.
Mitä tekoäly tekee? (Tiina Sarja, Mikko Posio & kuv. Henna Ryynänen. Mäkelä) on tarinallinen tietokirja, jossa seurataan neuvokasta sisaruskaksikkoa ja koiraa näiden ratkoessa tekoälyyn liittyviä haasteita aikuisten apuna. Kirja suhtautuu tekoälyyn mukavan rauhallisesti.
Et ikinä arvaa tätä kaikkea roboteista (James Mclaine, Laura Cowan, kuv. Susanna Rumiz & suom. Tuuli-Maaria Rauta. Lasten keskus) esittelee kiehtovasti erilaisia robotteja.
Mielenkiintoisesti kaikissa kolmessa kirjassa esitetään tilanne, jossa tekoäly tekee virheen – ja kaikissa on käytetty samaa esimerkkiä: itseohjautuva auto ajaa jonkun tai jonkin päälle. Lukijaa kannustetaan pohtimaan kenen vastuulla se on.
Kenelle (lähde)tieto kuuluu?
Tatu ja Patu -kirjoista poistettiin viittauksia lihaan ja maitotuotteisiin, ja esimerkiksi kirjasta Tatu ja Patu, syömään! (Aino Havukainen & Sami Toivonen. Otava) julkaistiin uusintapainos. Kuvittajana mielenkiintoni kohdistui alusta alkaen siihen, että pääosin muutokset taisivat olla kuvissa: pihvit poistettiin tai sijoitettiin jonkun muun suuhun kuin Tatu ja Patun. On kyse kuvituksen lähdetiedosta!
Mutta mitä itse asiassa muuttui? Sitä ei olekaan helppo saada selville, sillä itse kirjoissa sitä ei kerrota. Tämä on mielestäni erikoinen päätös, sillä vaikka Tatu ja Patu -kirjat eivät ole virallisesti tietokirjoja, niissä on paljon tietoa, jonka lisäksi muutoksia perusteltiin mediassa faktapohjaisesti: eläinperäisen tehotuotannon ongelmilla sekä ilmastonmuutoksella. Miksei muutoksista olisi voinut kertoa itse kirjoissa, jolloin tieto olisi ollut myös lasten ulottuvilla?
Samoilla linjoilla oli myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 12.1.2025 pitäessään tärkeänä, että tehdyistä muutoksista kerrottaisiin.
Lastenkirjoissa kerrotaan tiedon lähteistä koko ajan enemmän ja monipuolisemmin. (Katso sisältö YouTube-videolta)
Ystäväni vesi: Lasten oma tietokirja (Erkintalo, Jenni & Réka Király. Etana) -kirjan lopussa kerrotaan lisätietoa sanaselitysten muodossa, jonka lisäksi löytyy lista käytetyistä lähteistä.
Suomen Supernaisia -kirjasarjan (Leena Virtanen & kuv. Sanna Pelliccioni. Teos) kaikissa seitsemässä osassa on lopussa hyvin kattava taustamateriaali, jossa on lähteiden lisäksi usein yleisesittely ja valokuva kirjan kohteesta.
Venni ja Lyly: Ruokatutkijat (kuv. Eveliina Netti & kirj. Anni Pyykkö. Lasten keskus) löytyy poikkeuksellisen kattava taustamateriaali, josta löytyy lähteiden lisäksi muun muassa reseptejä, tehtäviä sekä ravintosuositukset pähkinänkuoressa.
Suurta ja perinteistä
Suuret tietoteokset, jotka käsittelevät suuria useimmiten universaaleja aiheitaan erittäin kattavasti tai suurilla määrillä ja numeroilla revitellen, ovat meillä usein käännöskirjoja.
Hyviä esimerkkejä ovat MEGA – Maailman mahtavimmat eläimet (Jules Howard & kuv. Gavin Scott, suom. Pia Korpisaari. Mäkelä) jonka aiheena on megafauna, sekä 100 asiaa rahasta (Alice James, Lan Cook, Micaela Tapsell, Victoria M. Williams, kuv. Federico Mariani, Anton Hallman, Juliana Eigner, Tiffany Beucher & suom. Pyysalo, Marketta. Lasten keskus).
Matkaopas tulivuorten maailmaan (Tom Jackson & kuv. Maggie Li, suom. Pia Korpisaari. Mäkelä) on kiehtova ja sävykäs katsaus tulivuoriin. Sisältö on jäsennelty maantieteeseen perustuen.
Hait! (WSOY) on otoksen hauskin kirja täysin tekijänsä Sarah Sheppardin naivistisen kuvitustyylin ansiosta – ja sen hurmaavasta yhdistämisestä tietoon.
Pientä ja kevyttä
Näissä kirjoissa aiheesta tai kohteesta poimitaan vain tärkeimmät asiat. Kyseessä on siis joko aiheen vankka pelkistäminen tai tiivistäminen tai sitten eräänlainen, sanottaisiinko, mukana hyräileminen.
Tekstiä on usein vähän, aukeamat ovat rauhallisia ja kuvitukselle on tilaa ja useimmiten suurempi rooli. Mikä ihmeen lintu? (Stacey Roderick & kuv. Kwanchai Moriya, suom. Jade Haapasalo. Kvaliti) kysyy yhdellä aukeamalla kysymyksen ja näyttää pienen otoksen linnusta. Seuraava aukeama vastaa lisätietojen ja kuvituksen kera.
Tietokirja voi myös jättää lukijalle kysymysmerkkejä. Kauniin tunnistuskirjan Merten syvyyksissä (Amy Grimes; suom. Natasha Vilokkinen. Mäkelä) lopusta löytyy faktaa kirjan eläimistä, muttei ihan kaikista.
Tietopalat-kirjasarjan (WSOY) kirjat ovat pienikokoisia, tekstit lyhyitä ja joka aukeamalla on oma otsikkonsa. Visuaalisesti kirjat ovat usein iskeviä, ja kuvituselementit on sijoitettu yksivärisille tai muutoin vähäeleisille taustoille. Toki poikkeuksia löytyy, ja se onkin Tietopalojen vahvuus: tekijöillä näyttää olevan suht vapaat kädet tulkita aiheitaan. Kuvassa Tietopalojen Huimapäiset urheilulajit; Kalajoki, Mikko; kuv. Ville Salonen. WSOY.
Romaani vai kuvakirja?
Futistähdet-sarjan (Simon Mugford & kuv. Dan Green, suom. Marjo Lemponen, Karisto) kirjat vaikuttavat fyysisen kokonsa puolesta romaaneilta. Kuitenkin joka aukeamalta löytyy mustavalkoista kuvitusta. Teksti ja kuva ovat hyvin tasa-arvoisia, ja tukevat toisiaan hienosti.
Kirjat ovat siis jotain kuvakirjan ja kuvitetun romaanin välimaastosta, ja sopivat hyvin kohderyhmälle, jolle lukeminen on haasteellista tai harvinaista.
Kirjoissa on ilahduttavan paljon tilastoja ja tilastografiikkaa. Ne sopivat urheiluun; ne sopivat kirjojen visuaalisuuteen; ja ovat toteutettu hyvin.
